Jälleen Katariina oli komerossa. Mistä tämä tälläkertaa johtui? Katariina ei itsekkään käsittänyt miksi oli siellä taas. Miksei hänen isänä voinut kertoa miksi laittoi Katariinan sinne, se oli rangaistus sen Katariinakin tajusi, mutta rangaistus mistä? No jokatapauksessa siellä hän taas istui, hän ei edes ollut varma kauanko oli jo siellä istunut, tunnin ehkä kaksi? Yleensä Katariinan ei tarvinnut istua siellä kuin puoli tuntia... Nyt hän oli tehnyt varmasti jotain todella pahaa! Ei häntä siellä muuten niin kauaa pidettäisi. Katariina ei kuitenkaan tiennyt, että hänen vanhempansa olivat unohtaneet hänet sinne. Aikaa kului, kunnes Katariina kuuli oven käyvän kukahan se oli? Ei heillä yleensä käynyt vieraita, kukaan ei pitänyt heidän perheestään, eikä heillä ollut sukulaisia... Katariinan ajatukset katkesivat kuin seinään kun hän kuuli kaksi pamausta ja juoksua. Katariina alkoi itkeä, hän oli melko varma, että pamaukset olivat aseen laukauksia, ei hän tietenkään varma voinut olla, eihän hän tiennyt miltä se kuulostaa. Katariina oli kuitenkin aika varma, että se joku joka oli juuri juossut ulos oli ampunut hänen vanhempansa. Hän ei tiennyt mitä tehdä hän vain itki.

Rauhoituttuaan hetken Katariina lähti juoksemaan ulos, hän ei halunnut katsoa mitä hänen kotinsa sisällä oli, ei todellakaan halunnut, hän olisi vain alkanut itkeä yhä enemmän, niimpä Katariina juoksi kädet silmillä ulos. Hän ei tiennyt minne mennä hän vain juoksi ja juoksi. Katariina oli juossut vaikka kuinka kauan, hän ei enää edes tuntenut jalkojaa, mutta hän vain jatkoi juoksua. Hän taisteli itkua vastaan, mutta ei se auttanut, kyyneleet vierivät pitkin Katariinan posliinisen sileitä poskia.

***

Alina kuuli tömähdyksen pihaltaan aivan kuin jonkun koira olisi yrittänyt hypätä hänen piha aitansa yli, mutta epäonnistunut. Alina juoksi ulos katsomaan mitä oli tapahtunut. Päästyään pihaansa Alina pysähtyi heteksi ja katsoi pientä tyttöä hölmistyneen näköisenä. Tyttö oli noin 7-vuotias, hän oli kaunis, se Alinan oli pakko myöntää, oikeastaan todella kaunis: hänellä oli pitkät vaalet hiukset, jotka oli laitettu kinni sotkuisille saparoille, hänellä oli vaalea, melko kalpean näköinen iho, kauniin siniset silmät ja pisamia. Hänen huulensa olivat täydelliset pikku-pusuhuulet ja hänellä oli pieni suloinen nenä ja hänen poskensa punoittivat hieman. Tyttö oli pukeutunut suloiseen kukalliseen mekkoon. Alina tajusi, että tyttö oli varmasti satuttanut itsensä, kukapa sitä ei olisi tajunnut, tyttöhän makasi maassa tajuttomana ja hän oli saanut poskeensa melko pahan naarmun. Näytti kuin hän olisi juossut Alinan pihassa olevaa aitaa päin. Alina päätti kantaa tytön sisälle ja laittoi tämän lepäämään takan ääreen, siinä hänen olisi mukava olla.

***

Katariina heräsi päänsärkyyn, hän koetti poskeaan ja tunsi siinä ilkeän haavan. Hän yritti nousta nähdäkseen missä oli, mutta kroppa ei vain totellut. Hän tunsi lämpöä, hän oli sisällä? Kuinka ihmeessä hän oli päätynyt sisälle? Siinä Katariina ihmetteli olin paikkaansa ja yritti muistella tapahtumia, hänen päänsä oli kuitenkin aivan liian kipeä, joten hän päätti antaa olla ja muistella myöhemmin. Pian huoneeseen saapui nainen, kaunis sellainen: hänellä oli mustat kiharat hiukset jotka oli laitettu kauniille nutturalle, kauniin vihreät silmät, juuri sellaiset kuin Katariina olisi itsekkin halunnut. Hän oli pukeutunut melko normaaleihin vaatteisiin, raidallinen paita ja farkut. Katariinasta nainen näytti melko tutulle... äiti, aivan, nainen näytti Katariinan äidille, voi ei, nyt hän alkoi itkeä, ei olisi pitänyt muistaa äitiä, sillä nyt Katariinan mieleen palasivat kaikki ne ikävät muistot siitä kuinka hän oli komerossaan ja kuuli ne laukaukset, pian Katariina tajusi myös miksi oli nyt tässä, hän juoksi silmät kyynelistä kosteina, eikä edes yrittänyt nähdä eteensä, kunnes"kops" Katariina juoksi jonkun pihaaitaa päin.

 

Tässä taas hieman jatkoa. c: Nyt on vaan taas vähän kiire, niin pitää jättää melko lyhyeks osa, mutta ens kerralla sitte vähä pitempi! kommenttia taas ihmessä tulemaan. c: ja hei, mitäs mieltä olette lausepituudesta, olen kauheasti yrittänyt saada aikaiseksi lyhyempiä lausekkeita, mutta jotenkin ne aina tulevat liian pitkiksi. :D tuossa lopussa on yksi aivan liian pitkä lause, mutta en viitsinyt alkaa sitä muokata, kun tuossa sivupalkissa lupailin olla editoimatta. :D